Muinaisajat
Vuosien saatossa antropologit ovat löytäneet todisteita siitä, että muinaisaikojen ihmiset käyttivät hammasvälien puhdistukseen erilaisia välineitä, kuten teräviä tikkuja.
Alkuajat
Useimmat lähteet kertovat, että kunnia hammaslangan keksimisestä kuuluu kuitenkin new orleansilaiselle hammaslääkärille, joka alkoi neuvoa potilaita käyttämään ohutta silkkilankaa hammasväliensä puhdistamiseen vuonna 1815.
Hammaslangan kehitys (1882–1896)
Ajatus sai tuulta purjeisiinsa, ja vuonna 1882 Randolphissa, Massachusettsissa, sijaitseva Codman and Shurtleft Company -niminen yhtiö aloitti vahaamattoman silkkihammaslangan markkinoinnin. Tätä seurasi ensimmäinen hammaslanka Johnson & Johnsonilta vuonna 1896. New Jerseyssä kotipaikkaansa pitävä J&J patentoi vuonna 1898 hammaslangan, joka oli valmistettu samasta silkistä, jota lääkärit käyttivät silkkiompeleiden tekemiseen.
Hammaslangan kehitys (1940–1950)
1940-luvulla nailon syrjäytti silkin hammaslangan materiaalina. Uuden materiaalin rakenne oli yhdenmukaisempi ja se kesti rispaantumatta silkkiä paremmin. Nailonin käyttö avasi mahdollisuuden vahatun hammaslangan kehittämiselle 1940-luvulla ja hammasnauhan kehittämiselle 1950-luvulla.
Nykypäivä
Erilaisten hammaslankojen valikoima on sittemmin laajentunut ja sisältää uudempia materiaaleja – esim. Gore-Tex – ja rakenteita – esim. huokoinen ja pehmeä hammaslanka. Nykyisissä hammaslangoissa on myös muita lankaamista helpottavia ominaisuuksia. Jäykällä päällä varustettu hammaslanka on tarkoitettu helpottamaan hammasrautojen tai muiden hammaskojeiden ympäriltä lankaamista.
Nykyisin lankaaminen on olennainen osa kahdesti päivässä tapahtuvaa harjaamista, lankaamista ja suuveden säännöllistä käyttöä, jotka yhdessä muodostavat terveellisen rutiinin suusi terveyden ylläpitämiseksi.
